Suuria sydämiä ja auttavia käsiä kahdessa kotimaassa
Parikymppisenä Ibrahim Khalil luki bangladeshilaisesta lehdestä Suomesta. Maasta, jossa korruptiota ei juuri tunneta ja jossa koulutuksen taso on korkea. Ja päätti siltä seisomalta muuttaa pohjoiseen. Lentokoneesta alas uutta kotimaataan ensimmäistä kertaa katsoessaan, Ibrahim mietti, että voiko näin kaunista maata olla olemassakaan.
Suurta haavetta toteuttamassa
Suomeen saapuessaan Ibrahim aloitti kaupalliset opinnot Raumalla ja työllisti itsensä siivoojana. Kymmenen vuotta myöhemmin neljää Kotipizza-ravintolaa pääkaupunkiseudulla pyörittävä Ibrahim on onnistunut toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa.
– Jo lapsena ajattelin, että jos joskus saan rahaa, autan toisia ihmisiä. Olisin valmis tulemaan töihin vaikka vuoden jokaisena päivänä, koska näen suoraan, mikä vaikutus työlläni on ollut kotikylän lasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin, Ibrahim sanoo.
”Emme asu metsässä ja se riittää”
Ibrahim Khalil
Ibrahim rakensi köyhään kotikyläänsä koulun paikallisille lapsille. Rakennusta on jo laajennettu ja nykyään koulua käy yli sata lasta. Koulussa opetus tapahtuu suomalaisen koulun periaatteita noudattaen ja Ibrahim kertoo haluavansa jatkossakin panostaa opetuksen laatuun.
– Minä en tarvitse kallista autoa, ei sillä saa ajaa sen lujempaa kuin halvemmallakaan. En tarvitse myöskään hienoa taloa. Emme asu metsässä ja se riittää. Haluan vain tehdä ympärilläni hyvää.
Ja niinhän se riittää. Kaksi kotimaata on palkittu dokumentti miehestä, jolla on poikkeuksellisen suuri sydän ja harvinaisen aikaansaavat, auttavat kädet.
